maanantai 1. joulukuuta 2014

Agilitya Unkarissa ja Luxemburgissa

Ihan unohtui tuosta edellisestä kirjoituksesta ikimuistoiset matkat Unkariin ja Luxemburgiin!

Tulipahan taas käytyä paikoissa mihin ei ehkä ilman tätä koiraharrastusta eksyisi.. Unkarin Kaposvarissa (tai tarkemmin Taszárissa) heinäkuun tukalissa helteissä vietettiin muutama päivä European Open -kisoja seuraten. Olipahan taatusti rankka kisaputki koirille ja ohjaajille yli 30 asteen helteessä! Upeasti kaikki kyllä jaksoivat.
EO -joukkuuessa oli siis Nonnih ja Goa, toki tätä oli lähdettävä todistamaan paikan päälle kun kaksi kasvattia sinne oli päässyt. Aiemmin tämä EO -juttu oli itselleni vieraampi juttu, mutta kun maajoukkuekarsinnoissa 2013 valittiinkin samalla koirakoita sinne (Etelä-Afrikan mm-kisoihin ei joukkuetta lähetetty) ja Nonnih pääsi sitä kautta niin tutustuin tähän kisaan tarkemmin. Goa sitten vielä rankingin kautta sai paikan.

EO:ssa on koirakoita ympäri maailmaa, Japania myöten. Kisoihin lähetetään enemmän koirakoita per maa mitä mm-kisoihin, eli enemmän kuin se maan noin neljä parasta per säkäluokka, eli tason voisi olettaa olevan kovempi. Ja siellä myös kisataan useampi rata kuin mm-kisoissa.

Kisajärjestelyt näyttivät toimivan ihan hyvin, tulosseuranta oli hieman epäselvää, ehkä sitä vaan on kotimaassa tottunut niin hyvään. Sähköinen ajanotto kyllä helpotti seuraamista, mutta oli se ajoittain aika sukkulointia neljän kehän välillä kun yritti bongata millon suomalaisia koiria on radalla. Eipä käynyt joukkueenjohtoa kateeksi, aika upeeta työtä siellä heidän toimesta tehtiin (Tiia Vitikainen ja Janne Karstunen).

Kaposvar oli pienehkö kaupunki ja matkasimme sinne Arpan vuokra-autolla Budapestin lentokentältä. Sattui niin sopivasti että olimme varanneet paikat samalle lennolle, niin kyyti järjestyi sillä. Matkalla poikkesimme katsomaan Balaton -järveä ja samalla pidettiin ruokatauko. Sillä tauolla tuli maistettua myös ensimmäiset jo niin etukäteen kehutut Palinka -juomat ;)

Samaan aikaan Kaposvarissa sattui olemaan joku junnujen jalkapalloturnaus ja härdelli keskustassa sen mukainen. Metelin päälle vielä tasaiseen tahtiin kilkattavat kirkonkellot niin kaaos pään sisällä oli valmis. Onneksi meidän hotelli oli hieman syrjemmässä niin vältyttiin pahimmalta. Ei käynyt kateeksi niitä jotka koiriensa kanssa yöpyivät keskustan aukion laidalla olevassa hotellissa.

Instaweatherin lämpötila ei nyt ihan pidä paikkaansa, yli kolmessakympissä huideltiin koko ajan.. Fillareilla oli helppo liikkua hotellin ja kisapaikan välistä matkaa (noin 11 km per suunta).


Kisarupeaman jälkeen Arppa & Virve suuntasivat Balatonille päin ja me KePon kanssa kohti Budapestia junan kyydissä. Kun kerran Unkariin oltiin menty niin pitihän siihen pääkaupunkiinkin tutustua samalla muutaman päivän ajan.  Samaan aikaan oli Unkarissa F1 -kisat ja nyt pisteet KePolle, vannoutunut formulafani lähti (omasta tahdostaan!) katsomaan mieluummin agilitya ;-)

Budapest

Toinen matka joka taatusti jäi mieleen oli syyskuussa. Silloin lennettiin (Frankfurtin kautta) Luxemburgiin Sannin ja Goan kanssa. Olin tosi otettu että Sanni pyysi mua sinne "avustajakseen"ja tartuin tarjoukseen kiljuen!
Olisin lähtenyt katsomaan kisoja joka tapauksessa koska kasvatti oli joukkueessa.. Ehkä uskallan tässä jo julkisesti paljastaa että olin varannut jo yhdestä hotellista ennen maajoukkuekarsintoja huoneen itselleni, luotto oli sen verran kova ;) Vaikka Goan juoksut osuvatkin usein juuri arvokisa-aikaan ja vievät siitä sen parhaimman terän pois, tiesin että kaikki mahdollisuudet joukkuepaikkaan silti ovat olemassa. Ja eipä Nonnillakaan ollut se paikka kiinni kuin yhdestä pikku kontaktivirheestä. 

MM-kisat alkoivat joukkuekisalla ja sillä Goa&Sanni tekivätkin kaksi puhdasta rataa, ja vaikkei mitalia tullut niin Suomen medijoukkue oli maailman nopein! Ja JOS yksilömestaruudet olis ratkottu joukkuekisan ratojen mukaan niin jotkut olivat laskeneet että Goa olis ollut pronssimitalisti!! Huikeen hienoa, käsittämätöntä, siistiä!



Yksilökisassa tuli ikävä kyllä 2 hyllyä, mutta fiilistä ei silti koko kisoista äkkiä voita mikään!

Kaikkensa antaneet.

Suomesta lähti enemmänkin porukkaa katsomaan kisoja ja oli myös tosi kivaa että Goaa (ja muitakin suomalaisia tietty) tuli kannustamaan myös Heini, Virve ja Arppa. Pidettiin Pilvimarjan lippua korkealla ;-)

Itse Luxemburg jäi vähän mysteerimaaksi, kaikki aika meni melkein kisapaikalla ja meidän hotellikin oli kaukana keskustasta. Osa paikallisista oli todella ystävällisiä ja osa hieman koppavan oloisia. Ruoka oli hyvää (vatsataudin tosin sain viimeisenä päivänä, mutta se nyt ei itse ruoan makuun vaikuttanut, huonoa sattumaa?). Englannilla pärjäsi vaikka ranska tuntui olevan suositumpi kieli. Julkinen liikenne oli toimivaa ja edullista.

Viimeisenä iltana jännitys purkautui kauheaan pillitykseen joukkueillallisella, mutta tätä nyt tulee elettyä niin voimakkaalla tunteella mukana että ei sille voinut mitään. Aiemmin päivällä myös tunneryöppy iski kisapaikalla kun medien kisa oli ohi.


Upein agilitykisareissu ikinä!







Lisää valioita ja muutakin menestystä, leireilyä..

Pilvimarjan Unelma "Myra" agilityvalioitui 17.8.2014
Pilvimarjan Iwana Kiwa "Miina" agilityn joukkue SM-hopeaa Tampereella 14.6.2014
Pilvimarjan Avant Garde "Stig" nousi agilityn 3-luokkaan 6.9.2014 ja eka sert-A:kin jo saatu!
Pilvimarjan Ariane "Nonnih"  RimA:n joukkueessa Piirimestaruuskultaa
Pilvimarjan Kuka "Noppa" kävi hakemassa sen "pakollisen pahan", eli näyttelytuloksen, riittävä H saatiin Paula Heikkinen-Lehkosen kehästä 6.9.2014
Pilvimarjan Vadelma "Goa" on ollut taas kovassa kisakunnossa tehden marraskuussa kahdet triplanollat! Niillä tuloksilla onkin hyvä jäädä vähäksi aikaa kisatauolle :) EO rankingissa Goalla on 105 pistettä (sijalla 3 tällä hetkellä) joten taitaa paikka joukkueessa olla aika varma.
Pilvimarjan Pikku Kiwa "Tao" avasi myös nollatilinsä 3-luokassa

Hilla, Kaisa, Kira ja Wii


Kasvatteja on käynyt luustokuvissakin, viimeisimmästä pentueesta Wiillä A/A -lonkat, Mysillä B/B, Lukalla B/B ja Nopalla B/C (lähtivät A/B:nä mutta lausunto muuttui hivenen arviosta), näin maallikon silmin ei siellä kuvissa mitään pommia kuitenkaan ollut havaittavissa, hyvä niin :)
Kyynärät ja polvet nollaa, selkälausuntoja nollasta kakkoseen. Odotellaan vielä Paavon, Dalin ja Neferin käyntejä rtg-säteiden alla.

Leiri meillä oli elokuun lopussa Inkoon Västankvarnissa, agilitya treenattiin Petri Heinosen ja Saija Mustosen johdolla. Parin viikon päästä treenataan taas kasvattien kanssa ja meitä tulee kouluttamaan Ville Liukka, samalla vietetään pienimuotoisia pikkujouluja.

Hieman nauratti lauantaiaamuna kun takaoven takaa kuului vaativaa haukkua ja siellä oli Kira asetellut pari frisbeetä rappusille, ilmeisesti yritti epätoivoisesti vihjata jotain ;-)




Vesimies!