perjantai 18. joulukuuta 2015

Maailman suurin pieni koira

7.11.2015 makoilen sohvalla ja selailen puhelinta, sitten samalla näyttöön lävähtää viesti: Tao on kuollut. Onnettomuus.

Maailma pysähtyy hetkeksi. Ei pysty ymmärtämään tapahtunutta. Eihän se voi olla totta! Ei millään.. Täynnä elämäniloa oleva terve koira, ja yhtäkkiä sitä ei enää olekaan.
Pää alkaa käydä läpi tapahtumia vuosien varrelta ja ensimmäisenä mieleen muistuu kun Mikaelan äiti soittaa ensimmäisen kerran ja tiedustelee tulevan pentueen tilannetta. Keitän samalla spaghettia. 
Seuraavaksi tapaammekin jo Purina -areenalla Hillan treenien yhteydessä, Kira on siinä vaiheessa jo tukevasti tiineenä. Hymyilen melkein koko kotimatkan, olipa harvinaisen mukavia ihmisiä, Mikaela ja äitinsä. Toivon että sopiva pentu heille syntyisi. 
Ja syntyihän sellainen, 27.3.2008. Harvoin onkaan noi täydellisesti toisilleen sopivaa paria tullut vastaan, siis ihan oikeasti. Ne jotka Mikaelan ja Taon näkivät yhdessä eivät voi olla eri mieltä asiasta.





Onnettomuus tapahtui ihan leikin keskellä, törmäys, kiepsahdus ja huonolla tuurilla pää osuu ilmeisesti kiveen ja kallo murtuu. Kaikki kävi äkkiä, Taon ei tarvinnut kärsiä.

Patologinen loppuarvio: Koiran ruumiinavauksessa päälöydös ja välitön kuolinsyy on akuutti kallonmurtuma ja aivovaurio isoaivojen frontaalisessa kuorikerroksessa. Murtuma on seurausta terävän esineen, kuten kulmikkaan kiven, iskeytymisestä koiran päähän. Koira on menehtynyt välittömästi vamman saamisen jälkeen.


Kuten toisaalla jo kirjoitinkin, yksikään titteli, menestys, maine ja kunnia ei korvaa sitä että on elossa oleva, terve koira. Tähän tekisikin mieli vuodattaa aikuisten ihmisten typerästä käytöksestä eri koiralajeissa, mutta olkoot. Tämä kirjoitus on omistettu vain Taolle.







tiistai 22. syyskuuta 2015

Meidän kesä

Lomalla tottakai mökkeiltiin, oli helle tai viileä, paistoi aurinko tai satoi, eräs 11,5 vee on aina valmiina toimintaan parin perässähiihtäjän kera.. Tässä on tuotu ulkohuussin oven taakse frisbee odottamaan heittämistä:





Kaisan kanssa käytiin suht säännöllisesti treeneissä, tässä tunnelmapalaselfie treenien jälkeiseltä jäähdyttelylenkiltä:



Arvokisaturistina matkustelin myös, Ouluun lensin kesäkuun puolessavälissä, kasvateilla (4 kpl) meni siellä oikein kivasti, Goalle sm-hopeaa. Tässä kuvassa Miina, tulisen äitinsä tulinen tytär.




Jyväskylään lähdettiin taas turisteiksi, KePokin halusi tulla mukaan! Piti teettää sinne oikein kannustuslakana. Maajoukkuekarsinnoissa(kin) tuli kasvateille mainetta ja kunniaa (Goa 1. ja Stig 5.). Lakanaa esittelemässä Kaisa.




Turistiosuus nr. 3 oli European Open Saksan Riedenissä. Kaksi kasvattia, Goa ja Nonnih joukkueessa, wau! Eipä tarvinnut hävetä kummankaan suorituksia. Kisapaikalle sain myös puhelun kotimaasta kun Josen omistaja Anne kertoi ilouutiset, Jose sai sertin & cacibin Mikkelin näyttelyssä :)
Kisapaikkaa avajaisista:


Nonnih & Arppa Regensburgin nähtävyyksiä tiirailemassa:


Taustalla pilkistää Riedenin kylä, joka oli noin kolmisen kilometriä kisa+majoituspaikastamme. Matkalaukkuun oli pakattu juoksuvermeet, joten kipittelin kylään ja paluumatkalla lähdin kokeilemaan uutta reittiä joka meni läpi metsän ja peltojen.




Goan&Sannin (ja toki tietty Stigin ja Nonnihin) menestykselle juotiin 8.8. mitaliskumpat. Siihen sai mukavasti yhdistettyä aksaa kouluttajan kera (vai menikö se sittenkin toisinpäin??). 





Elokuun puolessa välissä taas kotimaan matkailun vuoro, Pohjoismaiset mestaruudet ja Lieto. Goa ja Stig kultamitalijoukkueessa! Yöpaikan sain Heinin luota, herkullisine tarjoiluineen.




Vesipedot pääsivät ilmojen lämmettyä uimaankin vähän useammin. KePon kommentti ikiliikkuja-Kirasta on aika osuva: "tohon Kiraan on ilmeisesti asennettu kisasäädöt jo syntyessään kun se ei voi tehdä mitään hitaasti ja hiljaa".






Kaikki ei tietysti ole aina ruusuilla tanssimista, viikkoa ennen pm-kisoja huomasin Kaisan hampaan haljenneen! Auts. Hammas poistettiin ja pidettiin kesän agilitytauko vol.2 siinä samassa. Hyvä muistutus, kannattaa vilkuilla sinne koiran suuhun vähän taaemmaksikin säännöllisesti.. 




Toki näin monia muitakin kasvattejani, sain kuulumisia ja kuvia, yhdessä ratkottiin ongelmiakin ja mieltäni lämmitti (lämmittää) kuulla miten tykkäätte koiristanne. Sellaista pääpiirteittäin meidän kesään kuului. 


Kiitos Arppa&Virve, sekä Sanni&Vili, Eerika ja Kirsi, Heini ja Arto hyvästä seurasta näillä kesän reissuilla :-)

Seuraavaksi tämä turisti matkustaa Italiaan. Bologna ja agilityn maailmanmestaruuskisat. Ei voi olla huono reissu.







maanantai 1. kesäkuuta 2015

Arvokisaodottelua

Kohta alkaa se vuoden jännittävin kisaputki, alkulämmittelynä agilityn SM-kisat Oulussa, pari viikkoa sen perään maajoukkuekarsinnat ja sitten vielä heinäkuun loppupuolella European Open Saksan Riedenissä. EO -joukkueessa edustavat tänäkin vuonna Goa ja Nonnih, jee!

Ouluun ja Jyväskylään ovat tarvittavat tulokset saaneet Goa (P. Vadelma), Nonnih (P. Ariane), Stig (P. Avant Garde) ja Miina (P. Iwana Kiwa).

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Tokoa välillä

Miloun (Pilvimarjan Iso Klaus) ja Iiris olivat käyneet tottelevaisuuskokeessa ja parin vuoden kisatauon jälkeen AVO1 -tulos ja 2.sija! Ihan mielettömän hienoa, ja ONNEA!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Kasvattitapaaminen yms

Meillä oli taas melko perinteeksi jo muodostuneet pikkujoulut 13.12. Helsingin Purina -areenalla, kiitos vielä Iirikselle paikan ja kouluttajan järkkäämisestä :)
Tosi moni pääsi paikalle ja osa myös osallistui agilitykoulutukseen, tällä kertaa kouluttajana oli Ville Liukka.
Kyllä meillä vaan on kiva porukka, ei voi mitään :-)

Viime vuosi oli kaikkinensa oikein hyvä, ei mitään pahoja pommeja päässyt putoamaan.
Omat koirat ovat pysyneet terveinä, mitä nyt Hilla oli jossain poskihampaansa keväällä murtanut ja se piti poistaa, mahtoikohan olla jotain muutakin, en nyt muista, eli ei ainakaan mitään vakavaa.
Kira painaa edelleen sata lasissa, eikä Hillakaan nyt mikään täysin mummoutunut ole, ensi kuussa vietetään Kiran 11 vee ja Hillan kymppivee synttäreitä! Pitäisköhän pitää oikein juhlat??!!

Penturintamalla on ollut hieman hiljaista, enkä osaa satavarmaksi sanoa tuoko tämä vuosi siihen mitään uuttakaan eloa, hauskaa kuitenkin että pennunodottajat jaksavat edelleen pysyä tässä hitaassa vauhdissa kyydissä mukana.

Jos pentuasioissa ei ole tapahtunut mitään ihmeempiä niin onneksi tuo agilitypuoli pysyy liikkeellä!



EO ranking 2015 tietää kertoa että Goa on sijalla 4. ja Nonnih sijalla 12. Sijalta 12 saattaa vielä päästä joukkueeseen jos kaikki sijoilta 1-11 eivät hae paikkaa tai jos saadaan lisäpaikkoja. Yleensä 10 mediä on taidettu ottaa joukkueeseen. EO kisataan tänä vuonna Saksan Riedenissä.

Hyvin menee!