tiistai 22. syyskuuta 2015

Meidän kesä

Lomalla tottakai mökkeiltiin, oli helle tai viileä, paistoi aurinko tai satoi, eräs 11,5 vee on aina valmiina toimintaan parin perässähiihtäjän kera.. Tässä on tuotu ulkohuussin oven taakse frisbee odottamaan heittämistä:





Kaisan kanssa käytiin suht säännöllisesti treeneissä, tässä tunnelmapalaselfie treenien jälkeiseltä jäähdyttelylenkiltä:



Arvokisaturistina matkustelin myös, Ouluun lensin kesäkuun puolessavälissä, kasvateilla (4 kpl) meni siellä oikein kivasti, Goalle sm-hopeaa. Tässä kuvassa Miina, tulisen äitinsä tulinen tytär.




Jyväskylään lähdettiin taas turisteiksi, KePokin halusi tulla mukaan! Piti teettää sinne oikein kannustuslakana. Maajoukkuekarsinnoissa(kin) tuli kasvateille mainetta ja kunniaa (Goa 1. ja Stig 5.). Lakanaa esittelemässä Kaisa.




Turistiosuus nr. 3 oli European Open Saksan Riedenissä. Kaksi kasvattia, Goa ja Nonnih joukkueessa, wau! Eipä tarvinnut hävetä kummankaan suorituksia. Kisapaikalle sain myös puhelun kotimaasta kun Josen omistaja Anne kertoi ilouutiset, Jose sai sertin & cacibin Mikkelin näyttelyssä :)
Kisapaikkaa avajaisista:


Nonnih & Arppa Regensburgin nähtävyyksiä tiirailemassa:


Taustalla pilkistää Riedenin kylä, joka oli noin kolmisen kilometriä kisa+majoituspaikastamme. Matkalaukkuun oli pakattu juoksuvermeet, joten kipittelin kylään ja paluumatkalla lähdin kokeilemaan uutta reittiä joka meni läpi metsän ja peltojen.




Goan&Sannin (ja toki tietty Stigin ja Nonnihin) menestykselle juotiin 8.8. mitaliskumpat. Siihen sai mukavasti yhdistettyä aksaa kouluttajan kera (vai menikö se sittenkin toisinpäin??). 





Elokuun puolessa välissä taas kotimaan matkailun vuoro, Pohjoismaiset mestaruudet ja Lieto. Goa ja Stig kultamitalijoukkueessa! Yöpaikan sain Heinin luota, herkullisine tarjoiluineen.




Vesipedot pääsivät ilmojen lämmettyä uimaankin vähän useammin. KePon kommentti ikiliikkuja-Kirasta on aika osuva: "tohon Kiraan on ilmeisesti asennettu kisasäädöt jo syntyessään kun se ei voi tehdä mitään hitaasti ja hiljaa".






Kaikki ei tietysti ole aina ruusuilla tanssimista, viikkoa ennen pm-kisoja huomasin Kaisan hampaan haljenneen! Auts. Hammas poistettiin ja pidettiin kesän agilitytauko vol.2 siinä samassa. Hyvä muistutus, kannattaa vilkuilla sinne koiran suuhun vähän taaemmaksikin säännöllisesti.. 




Toki näin monia muitakin kasvattejani, sain kuulumisia ja kuvia, yhdessä ratkottiin ongelmiakin ja mieltäni lämmitti (lämmittää) kuulla miten tykkäätte koiristanne. Sellaista pääpiirteittäin meidän kesään kuului. 


Kiitos Arppa&Virve, sekä Sanni&Vili, Eerika ja Kirsi, Heini ja Arto hyvästä seurasta näillä kesän reissuilla :-)

Seuraavaksi tämä turisti matkustaa Italiaan. Bologna ja agilityn maailmanmestaruuskisat. Ei voi olla huono reissu.







Vesimies!