perjantai 18. joulukuuta 2015

Maailman suurin pieni koira

7.11.2015 makoilen sohvalla ja selailen puhelinta, sitten samalla näyttöön lävähtää viesti: Tao on kuollut. Onnettomuus.

Maailma pysähtyy hetkeksi. Ei pysty ymmärtämään tapahtunutta. Eihän se voi olla totta! Ei millään.. Täynnä elämäniloa oleva terve koira, ja yhtäkkiä sitä ei enää olekaan.
Pää alkaa käydä läpi tapahtumia vuosien varrelta ja ensimmäisenä mieleen muistuu kun Mikaelan äiti soittaa ensimmäisen kerran ja tiedustelee tulevan pentueen tilannetta. Keitän samalla spaghettia. 
Seuraavaksi tapaammekin jo Purina -areenalla Hillan treenien yhteydessä, Kira on siinä vaiheessa jo tukevasti tiineenä. Hymyilen melkein koko kotimatkan, olipa harvinaisen mukavia ihmisiä, Mikaela ja äitinsä. Toivon että sopiva pentu heille syntyisi. 
Ja syntyihän sellainen, 27.3.2008. Harvoin onkaan noi täydellisesti toisilleen sopivaa paria tullut vastaan, siis ihan oikeasti. Ne jotka Mikaelan ja Taon näkivät yhdessä eivät voi olla eri mieltä asiasta.





Onnettomuus tapahtui ihan leikin keskellä, törmäys, kiepsahdus ja huonolla tuurilla pää osuu ilmeisesti kiveen ja kallo murtuu. Kaikki kävi äkkiä, Taon ei tarvinnut kärsiä.

Patologinen loppuarvio: Koiran ruumiinavauksessa päälöydös ja välitön kuolinsyy on akuutti kallonmurtuma ja aivovaurio isoaivojen frontaalisessa kuorikerroksessa. Murtuma on seurausta terävän esineen, kuten kulmikkaan kiven, iskeytymisestä koiran päähän. Koira on menehtynyt välittömästi vamman saamisen jälkeen.


Kuten toisaalla jo kirjoitinkin, yksikään titteli, menestys, maine ja kunnia ei korvaa sitä että on elossa oleva, terve koira. Tähän tekisikin mieli vuodattaa aikuisten ihmisten typerästä käytöksestä eri koiralajeissa, mutta olkoot. Tämä kirjoitus on omistettu vain Taolle.







Vesimies!