maanantai 10. syyskuuta 2018

Hyvin menee!

Löysin tekemäni muistiinpanot 6-viikkoisista Ansan & Boogien pennuista :D Monta juttua tunnistan niistä edelleen, hauska löytö!


Trikkiuros, Pilvimarjan Björndalen "Ole Einar" (nykyään Noki)
- iloinen, touhukas, leikkii hyvin, hakeutuu seuraan

Merleuros, Pilvimarjan Mikkelsplass "Pål Gunnar / Mörssäri" (Udo)
- itsenäinen puuhastelija, ensimmäisenä lelujen kimpussa, leikkii vahvasti, rohkeasti ottaa isoja tiloja haltuun

Merlenarttu, Pilvimarjan Johaug "Juha"
- jätkämäinen narttu, aukoo päätään minkä kerkeää, uhmakas, päsmäri, lähtee leikkiin hyvin, mieluummin seuraa vähän sivusta ja huutaa sieltä mielipiteitään

Merleuros, Pilvimarjan Klaebo "Late"
- maailman iloisin ja kaikessa mukana koko ajan, pitää kaikista ja ensimmäisenä vieraiden sylissä, ulvoo huomiota, haluaisi olla villi ja vapaa, leikkii hyvin. Oli ensimmäisenä "pystyssä" ja kiipeämässä.

Merlenarttu, Pilvimarjan Weng "Kaunokainen" (Willa)
-  iloinen, reipas ja avoin sylikoira jonka söpö ulkonäkö hämää, leluun käydään raivolla kiinni eikä luovuteta

Trikkinarttu, Pilvimarjan Björgen "Tirriäinen / Björgeni" (Peppi)
- sähinkäinen, kiukkupussi, piikkisika, touhukas, raahaa kaikkea perässään, taisteluhuudoin päin kaikkea! Leikkii!

***

Tälle kuusikolle tulee kohta 6 kuukautta ikää täyteen ja olen ihan älyttömän tyytyväinen näihin. Jos ei mitään (kop kop) terveydellistä estettä tule niin kelpo harrastuskoira tulee jokaisesta :) Vaikka se ykkösasia on olla perheenjäsen, mutta sehän nyt on niin selviö että tarvitsisiko sitä edes kirjoittaa...?

Veljekset Late, Noki ja Udo

Korvat hanakasti koittavat lähes jokaisella pysyä pystyssä, Udo selvinnyt helpoimmalla. Hampaat tulleet kaikilla oikeaan asentoon, peitsiriskihän tässä oli olemassa. Pojilla pallit todistetusti jo ennen luovutusikää. Mitään pikkupikkukääpiötä ei kenestäkään jää.


Muistaakseni mainitsin jo korvat...?
Udo ja sisko Willa, jolle asennettu jalkojen tilalle vieterit.

Jokainen koti on harrastava ja kaikilla on "treenipaikat" agilityyn valmistaviin taitoihin painottavilla kursseilla yms. Osa on jo aloittanut ja osalla alkaa vielä tämän vuoden puolella. Pääasiassa tottakai opetellaan elämää ja annetaan pentujen olla myös ihan pentuja.
Me ainakin Udon kanssa nautitaan metsässä käyskentelystä (Pääkslahden luontopolku on tällä hetkellä meidän suosikki, vaihtelevaa maastoa joka on hyvää kehonhallintatreeniä kaiken ikäisille koirille ja sopivan mittaisia reittejä), uimisesta, leikkimisestä, olemisesta, hassuttelusta ja jokapäiväisistä arkisista tilanteista jotka saavat meidät nauramaan. Välillä vähän pikkujätkä koettelee hermoja, nyt on menossa joku vaihe kun kokeillaan rajoja..


Tosiaan siellä Pääkslahdessa käydään usein, oman lauman lisäksi vaihtuvalla seuralla. Viime lauantaina esimerkiksi saatiin Ruskon vieraat eli sisko Willa ja isotäti Myra. Tottakai heidän mukana oli myös isomummo Merri, mutta tämä reitti oli hieman liian haastava 16-vuotiaalle jolla vestibulaarikohtausten jättämä huonohko tasapaino. Muutenhan Merri olisi varmasti tuon matkan jaksanut. Vaikka pois ulkoilusta joutuikin jäämään niin ei varmaan haitannut kun oli saanut sillä aikaa Arton hoivissa paljon herkkuja :)

Pääkslahdessa Hilla, Willa, Myra, Udo ja Kaisa

Mun prinsessat *sydän*

Isosisko Wii on monesti myös meidän lenkkiseurana, meno on välillä sisaruksilla -hmmm....- päätöntä? Eihän meillä mitään riekkumiskuvia ole, näitä pönötysversioita vain.

Hilla, Kaisa, Wii ja Udo, taas ollaan Pääkslahdessa

On niin hienoa että Hilla 13,5 vuotta kulkee edelleen mukana kävelyillä. Se saakin niin kauan kuin se vain haluaa ja jaksaa. Välillä se spurttailee ja välillä haahuilee vähän muita hitaammin. Kotona se saa hömpöttelykohtauksiaan missä lelut saavat kyytiä kunnon ärinöiden säestämänä. Kuulo on jollain tapaa heikentynyt, eikä se ole mitään "kuulo palautuu kun jääkaapin ovi aukeaa". Kun sitä huutelee sisälle pihalta niin ei välttämättä reagoi, silloin Udo käy "paimentamassa" sen liikkeelle mun suuntaan, juoksee Hillan taakse ja tökkäisee kuonolla takapuoleen niin että Hilla tajuaa lähteä liikkeelle. Eikä se aina kuule kun pyydän syömään tai lenkille. Eikä niissäkään ole kyse haluttomuudesta. Välillä se nukkuessaan ei herää jos vaikka kävelen viereen tai muuta äänekästä tapahtuu lähellä.


Espoon Tremanskärrissa meillä oli seurana Nuttu, Noppa, Sanni ja Paavo. Ja heidän omistajansa myös :)

Oman kylän rantareitiltä, mun pojat *ja taas sydän*

Tremanskärr, koko perhe tihkusadelenkillä

Sellaista tällä erää :)









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyvin menee!