maanantai 10. syyskuuta 2018

Hyvin menee!

Löysin tekemäni muistiinpanot 6-viikkoisista Ansan & Boogien pennuista :D Monta juttua tunnistan niistä edelleen, hauska löytö!


Trikkiuros, Pilvimarjan Björndalen "Ole Einar" (nykyään Noki)
- iloinen, touhukas, leikkii hyvin, hakeutuu seuraan

Merleuros, Pilvimarjan Mikkelsplass "Pål Gunnar / Mörssäri" (Udo)
- itsenäinen puuhastelija, ensimmäisenä lelujen kimpussa, leikkii vahvasti, rohkeasti ottaa isoja tiloja haltuun

Merlenarttu, Pilvimarjan Johaug "Juha"
- jätkämäinen narttu, aukoo päätään minkä kerkeää, uhmakas, päsmäri, lähtee leikkiin hyvin, mieluummin seuraa vähän sivusta ja huutaa sieltä mielipiteitään

Merleuros, Pilvimarjan Klaebo "Late"
- maailman iloisin ja kaikessa mukana koko ajan, pitää kaikista ja ensimmäisenä vieraiden sylissä, ulvoo huomiota, haluaisi olla villi ja vapaa, leikkii hyvin. Oli ensimmäisenä "pystyssä" ja kiipeämässä.

Merlenarttu, Pilvimarjan Weng "Kaunokainen" (Willa)
-  iloinen, reipas ja avoin sylikoira jonka söpö ulkonäkö hämää, leluun käydään raivolla kiinni eikä luovuteta

Trikkinarttu, Pilvimarjan Björgen "Tirriäinen / Björgeni" (Peppi)
- sähinkäinen, kiukkupussi, piikkisika, touhukas, raahaa kaikkea perässään, taisteluhuudoin päin kaikkea! Leikkii!

***

Tälle kuusikolle tulee kohta 6 kuukautta ikää täyteen ja olen ihan älyttömän tyytyväinen näihin. Jos ei mitään (kop kop) terveydellistä estettä tule niin kelpo harrastuskoira tulee jokaisesta :) Vaikka se ykkösasia on olla perheenjäsen, mutta sehän nyt on niin selviö että tarvitsisiko sitä edes kirjoittaa...?

Veljekset Late, Noki ja Udo

Korvat hanakasti koittavat lähes jokaisella pysyä pystyssä, Udo selvinnyt helpoimmalla. Hampaat tulleet kaikilla oikeaan asentoon, peitsiriskihän tässä oli olemassa. Pojilla pallit todistetusti jo ennen luovutusikää. Mitään pikkupikkukääpiötä ei kenestäkään jää.


Muistaakseni mainitsin jo korvat...?
Udo ja sisko Willa, jolle asennettu jalkojen tilalle vieterit.

Jokainen koti on harrastava ja kaikilla on "treenipaikat" agilityyn valmistaviin taitoihin painottavilla kursseilla yms. Osa on jo aloittanut ja osalla alkaa vielä tämän vuoden puolella. Pääasiassa tottakai opetellaan elämää ja annetaan pentujen olla myös ihan pentuja.
Me ainakin Udon kanssa nautitaan metsässä käyskentelystä (Pääkslahden luontopolku on tällä hetkellä meidän suosikki, vaihtelevaa maastoa joka on hyvää kehonhallintatreeniä kaiken ikäisille koirille ja sopivan mittaisia reittejä), uimisesta, leikkimisestä, olemisesta, hassuttelusta ja jokapäiväisistä arkisista tilanteista jotka saavat meidät nauramaan. Välillä vähän pikkujätkä koettelee hermoja, nyt on menossa joku vaihe kun kokeillaan rajoja..


Tosiaan siellä Pääkslahdessa käydään usein, oman lauman lisäksi vaihtuvalla seuralla. Viime lauantaina esimerkiksi saatiin Ruskon vieraat eli sisko Willa ja isotäti Myra. Tottakai heidän mukana oli myös isomummo Merri, mutta tämä reitti oli hieman liian haastava 16-vuotiaalle jolla vestibulaarikohtausten jättämä huonohko tasapaino. Muutenhan Merri olisi varmasti tuon matkan jaksanut. Vaikka pois ulkoilusta joutuikin jäämään niin ei varmaan haitannut kun oli saanut sillä aikaa Arton hoivissa paljon herkkuja :)

Pääkslahdessa Hilla, Willa, Myra, Udo ja Kaisa

Mun prinsessat *sydän*

Isosisko Wii on monesti myös meidän lenkkiseurana, meno on välillä sisaruksilla -hmmm....- päätöntä? Eihän meillä mitään riekkumiskuvia ole, näitä pönötysversioita vain.

Hilla, Kaisa, Wii ja Udo, taas ollaan Pääkslahdessa

On niin hienoa että Hilla 13,5 vuotta kulkee edelleen mukana kävelyillä. Se saakin niin kauan kuin se vain haluaa ja jaksaa. Välillä se spurttailee ja välillä haahuilee vähän muita hitaammin. Kotona se saa hömpöttelykohtauksiaan missä lelut saavat kyytiä kunnon ärinöiden säestämänä. Kuulo on jollain tapaa heikentynyt, eikä se ole mitään "kuulo palautuu kun jääkaapin ovi aukeaa". Kun sitä huutelee sisälle pihalta niin ei välttämättä reagoi, silloin Udo käy "paimentamassa" sen liikkeelle mun suuntaan, juoksee Hillan taakse ja tökkäisee kuonolla takapuoleen niin että Hilla tajuaa lähteä liikkeelle. Eikä se aina kuule kun pyydän syömään tai lenkille. Eikä niissäkään ole kyse haluttomuudesta. Välillä se nukkuessaan ei herää jos vaikka kävelen viereen tai muuta äänekästä tapahtuu lähellä.


Espoon Tremanskärrissa meillä oli seurana Nuttu, Noppa, Sanni ja Paavo. Ja heidän omistajansa myös :)

Oman kylän rantareitiltä, mun pojat *ja taas sydän*

Tremanskärr, koko perhe tihkusadelenkillä

Sellaista tällä erää :)









maanantai 27. elokuuta 2018

Terveyttä & paimennusta

Viime vuoden pentueesta on nyt 3/5 käynyt jo luustokuvissa + muissa tarkastuksissa, suurkiitokset omistajille!
Hertan (P. Pala Rauhaa) selkälausuntoa vielä odotellaan, kuvissa käynnistä on nyt reilu pari viikkoa.


Kaisa, Rio ja Udo
Tämän pentueen Rio (Pilvimarjan Rio Ohoi) kävi eilen 26.8.2018 epävirallisessa paimennustaipumustestissä ja suoritti sen hyväksytysti. Tosi hienoa :)
Rio on käynyt lampailla aiemminkin ja testissäkin suositeltiin harrastuksen jatkamista. Rio myös tokoilee, temppuilee ja treenaa agilitya eli on aika monitoimipoika!













Tiuhti (P. Mitä Kuuluu) kävi äskettäin kylässä, ei oltukaan nähty kuin viime syksynä viimeksi joten kiva kun kävitte näyttäytymässä. Tiuhti treenaa omistajansa Maisan kanssa agilitya, upeaa työtä on nuori Maisa koiransa kanssa tehnyt :) Talvella he olivat myös esiintymässä lapsi&koira -luennolla Heiluvan Hännän 10vuotisjuhlassa. Ja ihan pian on myös ensimmäisen näyttelyn aika!



Tiuhti

maanantai 28. toukokuuta 2018

torstai 24. toukokuuta 2018

Pentuarki

Edellisestä omasta pennusta on jo melkein 8 vuotta aikaa, onhan noita pentueita ollut tuossa välissä mutta ei ole kukaan jäänyt kotiin niin sitä vaihetta ei ole tässä koettu.

Alku meillä on ollut todella hyvä ja mikä onkin ollut nyt ihan parasta ja huippuhienoa niin Hilla & Kaisa ottivat Udon heti porukkaan mukaan, ne kolme olivat välittömästi lauma, "me". Kaisastakin on kuoriutunut penskan lähes väsymätön leikittäjä ja ne jotka Kaisaa yhtään tuntevat niin tuo on suuri ihme!

Kaisa, oot mun idoli!
Vesi on Udosta hyvin kiinnostava elementti (jes!), josko siitä saisi mummonsa veroisen uimamaisterin, ei olla vielä käyty kokeilemassa..
Kieltämättä tulee verrattua tosi paljon pennun tekemisiä Kiraan. Niin se vaan on. Onneksi positiivisessa mielessä :-) Jee, se syttyy leluihin niinkuin Kira, se sutii pissimisen perään niinkuin Kira, se leikkii heitto-nouto-leikkejä niinkuin Kira, se sooloilee niinkuin Kira jne jne. Udo on Udo, eikä mikään Kira, mutta mukava kun on taas jotain tuttua vanhaa ja paljon myös uutta meidän päiviemme ilona.

Vaikka pentu saa olla pentu vielä piiiitkään niin arjen perustaitoja toki jo opetellaan. Ollaan jo harjoiteltu naksuttimeen ehdollistamista, luoksetuloa, hihnakävelyä, ruoan saa joko istumalla nätisti tai vaihtoehtoisesti pillillä luoksekutsuen jne.

Udo on innokas tekemään, se on ahne sekä se leikkii. Leikkiä vahvistetaan ja ylläpidetään päivittäin, pieninä annoksina. Kädet ja nilkat ovat saaneet jo vähän osumaa joko liian lyhyen lelun takia tai sitten leikki on jäänyt vähän päälle kun lelu laitetaan piiloon ja otetaankin se nilkka korvaavaksi kohteeksi. Eilen tehtiin pieni naksutintreeni ja sen päätteeksi Udo jäi portin taakse ja tytöt pääsivät myös tekemään pikku temppuja ja voi jestas siitä huutoa mikä siitä seurasi! Se oli sellaista että MINÄ MYÖS! Siinähän jäi kytemään seuraavaa kertaa varten ;-)
Pitää vaan muistaa itse olla olematta liian ahne innokkaan tekijän kanssa.

Etäpäivinä chillaillaan työpöydän alla

Pentuleikkikoulukin aloitettiin, Udo keskittyi siellä tosi hyvin mun kanssa "työskentelemään". Paljoa ei tietenkään tehty vaan kurssi on enemmän totuttelua uusiin juttuihin. Taukoja pidettiin monia ja pidemmällä tauolla käytiin ulkoilemassa ja hienosti teki pissat ulos!
Lopuksi olisi ollut sosialistamista muiden pentujen kanssa leikkien mutta se oli meidän pojalle liian suuri ihmetyksen aihe kaiken muun uuden päälle (oltiin hallissa). Annoin sen vain olla ja katseltiin sivusta mitä muut touhusivat.  Hyvä harjoitus sekin!



Öitä!


Puutarhuri




torstai 17. toukokuuta 2018

Meidän poika!

Tässä on Udo!
Udo on Kiran lapsenlapsi ja jää meille kotiin loppuelämäkseen asumaan. Me niin kauhean paljon jo hänestä tykätään.

Synnytyksestä olin kirjoittanut tästä pojasta muistiinpanon: äänekäs! No sehän ei sitten paljon mummostaan poikkea, tervetuloa siis perheeseen :)











Huusit ensihuutosi tervetuloa maailmaan,pelkkää elämänhalua ei kauniimpaa tullutkaan.Huusit ensihuutosi tervetuloa maailmaan,tää ei oo paratiisi mutta ees sen kanssas jakaa saan.Tää ei oo paratiisi mutta sä teet tästä parempaa.


Kuvat: Satu Tuominen

maanantai 14. toukokuuta 2018

Norjalaiset hiihtäjät 2018

Sunborne Brilliant Black Bourgogne "Boogie"
x
FI AVA FI AVA-H Pilvimarjan Todellinen Prinsessa "Ansa"





Monesti on kysytty miksi #norjalaisethiihtäjät2018 ?

Isäkoira Boogie on kotoisin Norjasta
Pennut laitettiin alulle hiihtokauden aikaan
KePo on entinen kilpahiihtäjä
Hiihto on kivaa
Norjalaiset hiihtäjät ovat menestyksekkäitä
Yksi pennuista menee Marit Björgenin kaksoisolennolle



torstai 5. huhtikuuta 2018

He ovat kovin ihania


3 urosta ja 3 narttua syntyi 21.3.2018  aamuyön tunteina klo 01:30 - 03:30 välisenä aikana. 
Kaksin taas Ansan kanssa pärjättiin, kuten edelliselläkin kerralla. Saaren Milla oli kuitenkin hälytysvalmiudessa mikäli olisin yöllä apua tarvinnut, kiitos :) 

Ansa on huolehtiva ja tarkka emo, maitoa ja hoitointoa riittää. Selvästi nyt myös "oma aika" on tullut sille tärkeäksi, ihan koko aikaa ei tarvitse pentujen luona olla.
Painot nousevat pennuilla oikein hyvään tahtiin, ensiaskeleitakin on jo otettu. Ensimmäisen viikon saivat olla suht rauhassa mutta nyt niitä käsitellään jo huomattavasti enemmän. 

Kynnet leikattiin ensimmäistä kertaa pääsiäisen aikoihin, se sujui ihmeellisen hyvin, osasin ilmeisesti valita sopivan hetken kun pennut olivat tarpeeksi väsyneitä... :)




'



Läheisyyttä (kepon suosikki jo löytynyt...)

"Sylihoidot" aloitettu 

Silmät ovat alkaneet raottua sekä aueta, isoimmalla merlepojalla ensimmäisenä ja pienimmällä eli trikkinartulla viimeisenä.

Kaunokainen (merlenarttu 2)
Ole Einar (triuros)

Toukokuulle on  varattuna silmäpeilaus, terveystarkistus ja mikrosirutus sekä Pekka Korrin tekemä pentutestaus. Siihen on vielä tovi, vaikka varmaan nämä tulevat vauhdikkaat viikot menevätkin loppujen lopuksi aika äkkiä...

***

Pentujen varaustilanteesta sen verran että kaikille halukkaille ei millään tule riittämään sitä omaa pentua. Varsinkin nyt vielä kun Wii jäi tyhjäksi. 
Muutama pentu on menossa koteihin missä on jo ennestään kasvattini ja urhoollisesti odotettu vuosikausia juuri Ansan pentua. Parin uroksen kohdalla nyt sitten pitää punnita mikä pentu sopisi kenellekin parhaiten, katsotaan ensin tietysti mitä niistä tässä viikkojen aikana kasvaa. 
Itse koen että Ansan aikaisempiin pentuihin verrattuna uusilla kodeilla olisi hyvä olla ennestään koirakokemusta ja selkeä käsitys siitä että peruskoulutukseen tulee panostaa sekä ylläpitää sitä johdonmukaisesti, haasteitakaan ei saa pelätä. Arvostan suuresti myös jos aiempien koirien terveystutkimukset on teetetty. 
Ja pitäähän tottakai niiden kemioidenkin kohdata :-)





Hyvin menee!